Mitä jatko-opiskelijan kannattaisi lukea?

Ystäväni, joka suunnittelee aloittavansa jatko-opintoja kysyi taannoin, että mitä jatko-opiskelijan pitäisi lukea? Samalla tuli ehdotus, että kirjoittaisin jopa blogiin siitä jutun. Seuraavassa siis listaa kirjoista ja artikkeleista jotka ovat vaikuttaneet minun ajatteluuni ja jotka luulisin hyödylliseksi muidenkin lukea.

Tämä lukulista ei korvaa kenenkään jatko-opintojen ohjaajan antamia ohjeita, vaan sen on tarkoitus toimia oheismateriaalina ja avartajana. Senpä tähden en ole erikseen listannut minkään, edes oman tieteenalani, klassikkoja erikseen vaan sellaisia helmiä jotka ovat muuten vaarassa jäädä lukematta.

Jos joku jo tässä alussa mietii millä rahkeilla tätä juttua kirjoitetaan, niin lyhyt esittely alkuun. Olen puolen vuosikymmenen tukijanuran aikana tehnyt väitöskirjan joka on hyväksytty kiitettävällä arvosanalla  ja olen työskennellyt kolmessa yliopistossa Euroopassa, joista yksi on Leidenin listalla 50 ja Shanghain listalla 150 joukossa ja toinen 150 ja 200 maailman parhaan joukossa. Eli jotain kokemusta jatko-opinnoista ja tutkimuksesta on, jonka pohjalta voi toivottavasti jotain sanoa.

Ensimmäisenä on kuitenkin hyvä sanoa, että etenkin jatko-opiskelijan olisi hyvä lukea oman alansa ydinsubstanssi. Tai nimen omaan ei vain lukea, vaan analysoida. Ydinsubstanssin löytää ehkäpä helpoimmin bibliometrisella analyysillä, eli analysoimalla järjestelmällsesti mitä kirjallisuutta alan julkaisut viittaavat. Tämä onnistuu ainakin lehdissä julkaisevilla aloilla helpoimmin jollakin valmiilla paketilla, esim. SITKIS työkalulla joka laskee viittausverkoston valmiiksi ISI Web of Knowledge tietokannasta ulostetusta aineistosta. Tietenkin on aivan mahdollista tehdä itse esim google scholarin viittauksista vastaava analyyi, mutta se vaatii huomattavan määrän käsityötä. Bibliometrisessä analyysikkäkin on tietenkin omat rajoituksensa, tärkeimpänä ehkä pohjaoletus että viittausten määrä suoraan miittaa julkaisun sisällön hyvyyttä. Näinhän ei tietysti ihan suoraan ole, koska eniten viittauksia saavat paitsi “parhaat”, myös kiistanalaisimmat elleivät suoraan huonoimmat paperit, esimekkinä ehkäpä pahamaineinen rokotepaperi, joka potkaisi liikkeelle Suomeenkin levinneen rokotehysterian. Mutta joka tapauksessa, tiedostaen menetelmän heikkoudet, tällä keinoin joka tapauksessa pääsee nopeasti jäljille.

Bibliometriselle analyysille rinnakkainen lähestymistapa on meta-analyysi, joka tarkoittaa yksikertaisuudessaan jotakuinkin sitä, että otetaan suuri joukko (100-500) omaan tutkimusaiheeseen releventteja  (viimeaikaisia) papereita, ja koodataan ne järjestelmällisesti läpi. Erityisesti jatko-opiskelijalle relevantteja koodeja ovat tutkimuskysymykset, menetelmät, aineistot, suositukset jatkotutkimuksen aiheeksi ja keskeiset havainnot. Koodausta voi vielä halutessaan painottaa esim. artikkelien saamalla viittausten määrällä tms painoarvokriteereillä.

Näillä kahdella lähestymistavalla saadaan selville ensinnäkin missä oman alan älylliset juuret ovat, ja toiseksi mitä on jo tutkittu, mitkä ovat alan standardit menetelmät näihin kysymyksiin vastaamiseksi ja mitkä ovat jatkossa relevantteja tutkimuskysymyksiä. Tältä pohjalta on sitten hyvä haarukoida oma tutkimusaihe niin että se on itselle kiinnostava, ei vielä puhkitutkittu ja siihen osaa vastata sillä tavalla että se kiinnostaa ns. tiedeyhteisöä ja on uskottava. Alan standardin kartoittaminen ei kuitenkaan tarkoita että aiempia tutkimusasetelmia, menetelmiä ja kysymyksiä tarvitsisi sellaisenaan apinoida, vaan tukeva pohja alan tutkimuksessa antaa pontta tehdä omat perustellut valinnat.

Mistä tullaan sitten tullaan tämän varsinaisen postin aiheesen. Minä olen aina pitäny ns. meta-tason tiedelukemisesta, joka painottuu seuraavassa listassa. Lista jakautuu karkeasti aihepiirin mukaan varsinaiseen menetelmä- ja metodologiakirjallisuuteen, tieteenteoriaan ja tieteensosiologiaan yms. yleislukemiseen. Toivottavasti tämä lista sitten auttaa ottamaan perspektiiviä tieteen tekemiseen ja tukee oman näkemyksen muodostumista.

Menetelmät ja metodologia:

Robert K. Yin: Case Study Research, Sage Publishing – Laadullisen tutkimuksen perusläjäys. Ronald Coasen sanoin “paljon viitattu, mutta vähän ymmärretty”. Kannattaa lukea huolella.

Matthew B. Miles, A. Michael Huberman: Qualitative Data Analysis: An expanded Sourcebook, Sage Publishing – Toinen laadullisen tutkimuksen perusläjäys, esittää tukevan joukon erilaisia analyysimenetelmiä laadulliselle aineistolle. Kannattaa lukea ainakin päällisin puolin ennen aineiston hankintaa.

Donald Thomas Campbell, Julian C. Stanley: Experimental and Quasi Experimental Designs for Research, Rand McNally Publishing – Nimen omaan tämä vanha painos on napakka ja tiivis lukupaketti ja yhtä relevantti kuin ilmestyessään 50 vuotta sitten. Eri koeasetelmien ja niiden rajoitusten ymmärtäminen on peruskauraa laadullisen ja määrällisen tutkimuksen suunnittelijalle. Uusin painos on nimeltään “Experimental and Quasi-Experimental Designs for Generalized Causal Inference”, jossa pääkirjoittajaksi on vaihtunut William Shadish. Kirja on paisunut noin kymmenkertaiseksi ja huomattavasti teknisemmäksi, joten se kannattaa ottaa käteen kun alkaa todella suunnitella kokeellista tutkimusta.

Euroopan Komissio/Asiantuntijaryhmä: Guidance Note for Researchers and Evaluators of Social Sciences and Humanities Research – Tutkimusetiikka on asia joka tulee lähinnä mieleen bio- ja lääketieteissä, mutta koskettaa yhteiskuntatieteitäkin, viimeistään silloin kun tekee EU-rahoitushakemusta, johon kuuluu pakollinen tutkimuseettinen osio. Tämä komission julkaisema asiantuntijaryhmän raportti on hyvä alusta muodostaa perusymmärrys aiheesta.

J.D. Leeper/UCLA: Choosing the Correct Statistical Test – havainnollinen pikaopas tilastollisten testien valintaan, sekä ohjeet testeien tekemiseen SAS Stata ja SPSS-alustoilla.

Tieteenteoria ja filosofia:

Bertrand Russel: Problems of Philosophy/Filosofian ongelmat – Jos tieteenfilosofiasta pitää lukea yksi, lyhyt ja helppotajuinen esitys, niin tämä on se.

Karl R. Popper: Three Worlds, Tanner Lectures on Human Values – Tiivitetty esitys Popperin kolmitasoisesta epistemologisesta teoreemasta, joka jotakuinkin mullisti tieteellisen ajattelun. Myös muita Popperin kirjoja kannattaa ainakin harkita.

Aivan perustaito tutkijalla on loogisen päättelyn ja argumentoinnin taito. Siksi kannattaa opetella tunnistamaan ja välttämään yleisimmät loogisen päättelyn virheet (logical fallacy, selkokielinen artikkeli Rational Wikissä ja toinen Wikipediassa). Siihen käy esim.:

Arthur Schopenhauer: Taito olla ja pysyä oikeassa. – Schopenhauerin kaiketi satiirinen kirjanen esittää reilun kolmekymmentä keskustelullista gambittia joilla voi bluffata keskustelukumppania. Tämä kannattaa lukea nimen omaan niin päin, että opettelee tunnistamaan ja välttämään näitä kuvioita.

Carl Sagan: The Fine Art of Baloney Detection ja Rational Wikin artikkeli. – Periaatteessa samoja asioita, mutta nimen käsitelty nimen omaan huuhaan tunnistamisen vinkkelistä. Yhdessä edellisten kanssa tarjoaa hyvän työkalupakin julkaisutn kirjallisuuden kriittiseen tarkasteluun.

Tieteensosiologia ja muu yleinen:

Thomas Kuhn: The Structure of Scientific Revolutions – aikanaan jotakuinkin vallankumouksellinen ajatus siitä miten tiedeyhteisö muodostaa ‘paradigman’ eli konsensuksen eräänlaisten yleisesti hyväksyttyjen aksioomien ympärille ja miten tiede sitten etenee sysäyksittäin kun todisteet näitä hyväksyttyjä teorioita vastaan kasautuu ja uusia aksioomia otetaan käyttöön.

Imre Lakatos: The Methodology of Scientific Research Programmes: Philosophical Papers Volume 1. Cambridge University Press – Lakatos oli Popperin aikalaiskriitikko, joka esitti että tiedeyhteisö ei toimi kuten Popper esitti, eli esitä teorioita ja sitten yritä kumota niitä todistelulla (vrt. Popperin falsifionismi), vaan valitsee jotain isompia ja paremmin perusteltuja väittetä joiden ympärille rakennetaan ikäänkuin pienten väitteiden suojaverkko (vrt. Paradigma edellä). Lakatosilta on myös ydinkäsite progressiivinen tutkimusohjelma, joka siis tarkoittaa tutkimusalaa joka pitää yllä vireää ja kriittistä keskustelua ja johon esitetään uusia ajatuksia.

Dierdre McCloskey: The Rhetoric of Economics ja The Rhetoric of Human Sciences – McCloskey esittää hyvän kuvauksen siitä miten tieteellinen julkaisutoiminta rakentuu. Tästä voi oppia jotain kirjoittamisesta monilla tasoilla.

Francis Wheen: How Mumbo-Jumbo Conquered the World: A Short History of Modern Delusions, Harper Collins – Valottaa post-ajan ajattelun historiaa helppolukuisessa paketissa.

Ben Coldacre: Bad Science, Harper Collins – Sen lisäksi että kirja on viihdyttävä ja ja hauska lukea, Bad Science on myös yllättävän hyvä oppikirja jatko-opiskelijalle tutkimusasetelman valinnasta.

Alan Sokal: What is science and why should we care? – Otsikon mukaan, näkökulma siihen mitä tiede on ja mitä merkitystä sillä on tai miksi tieteen tietyistä kriteereistä ja käytännöistä halutaan pitää kiinni.

Julkaiseminen, kirjoittaminen ja vertaisarviointi:

Scholarly Open Access blogi ylläpitää Coloradon liopiston kirjastossa työskentelevän Jeffrey Bealyn kuratoimaa listaa epäeettisistä Open Access julkaisijoista ja aikakauskirjoista

David Whetten: What constitutes a theoretical contribution?, Academy of Management Review, Vol 14, No. 4 – Napakka artikkeli, siitä mikä on ja mikä ei ole teoreettinen kontribuutio, so. tieteellisesti merkittävä löydös (AMR:n lukija- ja kirjoittakunnan sisällä)

Kevin Gollet, Dennis Gioia: Building Theory about Theory Building: What Constitutes a Theoretical Contribution?, Academy of Management Review, Vol. 36, No. 1

Robert Sutton, Barry Straw: What Theory is Not, Administrative Science Quartely, Vol. 40 – Artikkeli siitä mitä teora on ja mitä se ei ole (ASQ:n piirissä)

Allison Tong, Peter Sainsbury, Jonathan Craig: Consolidated criteria for reporting qualitative research (COREQ): a 32-item checklist for interviews and focus groups. International journal for quality in health care : journal of the International Society for Quality in Health Care / ISQua, Vol. 19, No. 6, p. 349-57

David J. Ketchen, Jr., Jeremy Short, and Will Terrell: Graphic Truth: Some Hidden Realities of the Review Process, Journal of Management Inquiry, Vol. 20, No. 1 – Napakka sarjakuva joka antaa pienen välähdyksen akateemisten lehtien toimituskunnan ovien taakse.

Linda M. Johanson: Sitting in Your Reader’s Chair – Attending to Your Academic Sensemakers, Journal of Management Inquiry, Vol. 16, No. 3 – Eräs hyvä jäsentely siitä mitä akateemisen vertaisarvoijan päässä tapahtuu

Chicago Manual of Style myös “The Chicago manual, Chicago style”; Publication Manual of the American Psychological Association, “The APA manual”  – Nämä kaksi manuaalia ovat laajoja ohjeita tieteellisestä kirjoittamisesta, ja sisältävät hyvät ohjeet alkaen kirjallisesta tyylistä pienimpiin hienosäätöihin kuvioiden esittämisessä ja viittaamisessa. Näihin myös useat akateemiset lehdet viittaavat. Kannattaa ottaa lapaseen aika alkuvaiheessa.

Lopuksi

Kirjoittajan pajatso on tyhjä, mutta jos tuntuu että jotain on jäänyt tästä listasta pois, tai haluat jättää jotain muuta palautetta, niin kokeeksi istutan ao. palautelomakkeen tai jos haluat virittää julkista keskustelua niin kommentit ovat auki.

-Kalle

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s