Tiedejournalismia – “kuka tarvitse vihollisia, kun on tällaisia ystäviä”?

Aikoinaan olin lievästi shokeerattu kun luin Ben Goldacren kirjan “Bad Science” (Harper Perennial, 2009), joka pääosin keskittyi pseudotieteen suomimiseen, mutta jossa oli vahvana sivujuonteena myös (tiede-) toimittajien heikko tutkimuslukutaito, mikä puolestaan tarjoaa oivan kasvualustan mukatutkimukselle ja yleisön (tahattomalle) harhaanjohtamiselle. Luettuani kirjan ajattelin, että onneksi taso on kuitenki Meillä Suomessa niin paljon korkeampi. Tässä nyt kuitenkin sattui syysloman korvilla viikon sisään kaksi juttua silmään, joista Bad Science ponkaisi takaisin mieleen, ja aloin huolestua myös kotimaan tilanteesta.

Ensimmäinen näistä oli otsikoltaan, ainakin minun facebookseinällä 16.10.2013, “Tutkija: jalkapallo on ihmiselle parasta mahdollista liikuntaa”. Nyttemmin otsikko on (muutettu muotoon?) “Tuore tohtori: Parhaat jalkapalloilijat ennakoivat tilanteet muita aiemmin“. Ingressissä todetaan, että tutkimuksessa “Selvisi, että jalkapallo on parasta mahdollista liikuntaa.”  Itse jutun leipäteksti kertoo väitöstutkimuksesta jossa tutkittiin miten lapset ja nuoret kehittyvät harrastaessaan jalkapalloa. Itse tutkimuksen tavoitteena ei siis ollut vertailla jalkapalloa muihin lajeihin. Lisäksi sellaista tieteellistä väitettä, että jonkin laji on parasta mahdollista, ei voi todentaa muutakuin kontrolloidulla kokeella jossa harrastajien kehittymistä mitataan ja eri lajien harrastajia verrataan, eikä yhden lajin pienehkön harrastajamäärän joidenkin parametrien seuraamisella. Ilmeisesti tuo ‘jalkapallo on parasta mahdollista liikuntaa’ onkin lajistaan innostuneen tutkijan haastattelun yhteydessä lipsauttama fiilispohjainen heitto, ei varsinainen tutkimuksen tulos. Vaikuttaa jutun perusteella, että tämä oli nimen omaan toimittajan virhe; toimittaja poimi haastattelusta raflaavan vittauksen, joka ei kuitenkaan juuri liity itse tutkimukseen tai perustu sen aineistoon, ja esitti sen ikään kuin tutkimuksen keskeisenä johtopäätöksenä ajattelematta asiaa sen kummemmin. Asia on nyt kuitenkin niin, että tuloksista yliekstrapolointi, arkikielellä suurentelu, on vähintäänkin rike tiedemaailmassa; ei ole palvelus kenellekään jos toimittaja tekee sen tutkijan puolesta.

Toinen uutinen mikä pisti silmään oli sitten avoimista tieteellisistä aikauskirjoista kertova uutisjuttu jossa näyttävästi uutisoidaan miten keksitty tutkimus oli julkaistu 150 lehdessä. Jutun otsikko on “Tökerö syöpätutkimus meni läpi yli sadassa ilmaisessa tiedejulkaisussa“. Juttu referoi Sciencen artikkelia “Who’s Afraid of Peer Review?” (Science 4 October 2013: Vol. 342 no. 6154 pp. 60-65 DOI:10.1126/science.342.6154.60), jossa raportoidaan kokeilu missä tutkija tekaisi virheitä sisältävän valheellisen artikkelin ja tarjosi sitä keksityillä kirjoittajan ja yliopiston nimillä avoimiin tiedelehtiin (open access, lukijalle ilmainen ja avoin). Toimittaja jättää mainitsematta useita avainseikkoja. Yksi on, että alkuperäinen artikkeli valitsi listalle  väljästä tutkimusetiikastaan valmiiksi tunnetuja lehtiä, jotka ovat jo päässeet saaliinhimoisten avoimien  tiedelehtien listalle. Lisäksi jää mainitsematta, että toimintansa tilausmaksuilla rahastavilla lehdillä on yhtäläisiä ongelmia vertaisarvion laadun kanssa. Itse asiassa toisaalla on havaittu, että takaisin vedettyjä artikkeleita on yhtä paljon, eli vertaisarvio on jotakuinkin yhtä tehokas, perinteisissä tilausmaksullisissa kuin open access lehdissä (esim. Peterson, G. M. (2013). Characteristics of retracted open access biomedical literature: A Bibliographic analysis. Journal of the American Society for Information Science and Technology, n/a–n/a. doi:10.1002/asi.22944). Sciencen artikkelia onkin kritisoitu siitä, että se ei noudattele normaalia koeasetelmaa ja harrastaa kirsikanpoimintaa otostamisessa (“OASPA’s response to the recent article in Science entitled ‘Who’s Afraid of Peer Review?‘”). Lisäksi nyt on kyseessä yksi tieteenala, onkologia. Hesarin juttu heittää sumeilematta varjon kaikkien open access julkaisujen päälle ja niin muodoin myös kaikkien niiden tutkijoiden päälle, jotka ovat julkaisseet tämän tyyppisissä lehdissä, jotta heidän tuloksensa olisivat kaikkien luettavissa.

Vaikuttaa siltä että Hesarin toimittaja on kiirehtinyt kirjoittamaan sensaatiomaista exposéta, ja unohtanut tasapuolisuuden ja objektiivisuuden. Tässä havainnossa olisi ollut ainekset kirjoittaa vähän jäntevämpi ja asiallisempi juttu julkaisutoiminna ongelmista The Economistin tapaan, missä on oivallettu että kyseessä ei ole yksin open accessin ongelma (Lokakuun 19, esim. “How Science Goes Wrong“), vaan yleisemminkin julkaisutoiminnan standardien ja kannusteiden ongelma. Hesarin jutusta jää lukijalle virheellinen kuva, että tämä vertaisarvion heikkous olisi jotenkin rakenteellinen vika joka on yheydessä open access -julkaisuun, vaikka prosessit ja käytännöt ovat samanlaisia tilausmaksuilla rahoitetuissa perinteisissä aikakauskirjoissa.  Joku voisi myös kysyä, että miksi maksullinen lehti innokkaasti väijytti nimen omaan avoimia lehtiä, vaikka tilausmaksullisten julkaisujen laadun kanssa on yhtä lailla ongelmia (Economistin saman numeron toinen artikkeli “Trouble at the Lab” viittaa esimerkkinä kunnianarvoisan British Medical Journalin arvioitsijoiden piirissä tehtyyn tutkimukseen Schroter, S., Black, N., Evans, S., Godlee, F., Osorio, L., & Smith, R. (2008). What errors do peer reviewers detect, and does training improve their ability to detect them? Journal of the Royal Society of Medicine, 101(10), 507–14. doi:10.1258/jrsm.2008.080062).

Kumpaakin näistä Hesarin jutuista yhdistää se, että toimittaja on ilmeisesti vetänyt mutkat suoriksi ja on päätynyt kirjoittamaan ainakin osaksi puuta heinää. Ongelma tässä on se, että tälläinen käsittely ei palvele yhteiskuntaa tai lukijoita, koska ne johtavat suorastaan harhaan. Ongelmaa pahentaa se, että lehdistö on monelle lukijalle ainut kosketuspinta tutkimustuloksiin ja vaikka oikaisu joskus kirjotettaisiinkin, niin harva sitä huomaa printtilehden marginaalista, joten vahinko on jotakuinkin pysyvä. Omien tulosten liioittelu (overextrapolation) on tunnistettu tutkimuseettinen rike joka on aste-eron päässä tulosten keksimisestä, joka alkaa olla jo raskaimpia tieteellisiä petoksia. Ei ole palvelus kenellekkään – lukijalle, tutkijalle tai lehdelle – jos toimittaja tekee tulosten suurentelun tutkijan puolesta, sillä se johtaa virheellisiin käsityksiin. Puhumattakaan siitä, että se heittää omituisen varjon paitsi tutkijan, myös tutkimusalan päälle.

Lukija voi tietysti ajatella, että eihän pari pientä virhettä haittaa, kaikille niitä sattuu. Näinhän se tietysti onkin, eikä siinä mitään jos välillä sattuu lipsahdus. Todellinen ongelma on, jos virhe on systemaattinen, ja kaikki tiedeuutiset sisältävät lipsahduksia. Vapaa lehdistö on tiettävästi tärkein linkki ns. suuren yleisön ja tutkimustulosten välillä ja tuottaa hallaa jos se linkki menee rikki tai vääristyy, pahimmillaan voidaan kysyä että kuka tarvitsee vihollisia kun on tälläisiä ystäviä. Onneksi on toisenlaisiakin esimerkkejä, vapaa lehdistö on ollut myös mukana parantamassa tieteen standardeja; esim. ensimmäisenä paljastamalla länsimaiden menossa olevan rokotehysterian laukaisseen Wakefieldin intressiristiriidan joka johti laajemman tieteellisen petoksen paljastumiseen. Jos ei muuta niin tämä lipsahdusten kasauma saa ainakin minut lukemaan tiedeuutisia entistä kriittisemmällä silmällä, tai mikä parempi, menemään alkuperäisen tutkimuksen pariin. Se on muuten kaikille ilmaista, kun hommaa kirjastokortin lähimpään yliopistokirjastoon.

Hyviä lukuhetkiä,

-Kalle

Advertisements

One thought on “Tiedejournalismia – “kuka tarvitse vihollisia, kun on tällaisia ystäviä”?

  1. Pingback: Päivystävän dosentin poydältä: tutkimuksen ja tutkijan yhteiskunnallinen vaikuttavuus – mitä se tarkoittaa? | Kalle A. Piirainen

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s